Tivi-ryhmä Sevillassa 12.-25.1.2025

 Metsurit Virossa 12.5. - 23.5

Lähdimme Kiipulasta 12.5. n. klo 7.30. Samu, Leena ja Jukka lähtivät matkaan Kiipulan bussilla, jonka perässä oli perävaunu täynnä työvälineitä ja tarvikkeita, joita kuvittelimme matkalla tarvittavan. Riihimäen asemalta otimme kyytiin Deniksen ja Joonaksen. Ajelimme Helsinkiin Länsisatamaan ja siellä ajoimme auton Tallinkin MyStar laivaan.

Laivamatka Tallinnaan sujui nopeasti ja mukavasti. Perille Räpinaan saavuimme n. klo 16.30. Saimme huoneet ja vuodevaatteet. Söimme eväitä, joita saimme aamulla ruokalasta mukaamme. kävimme vielä paikallisessa Coop myymälässä täydentämässä varastojamme ja keitimme iltakahvit. Ja sitten petiin!

Seuraavana aamuna lähdimme työpaikalle, jossa meidän ohjelman mukaan tulisi työskennellä joka arkipäivä tämän matkan aikana. Paikka sijaitsi Taevaskoja nimisessä kylässä reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. Työpaikkamme oli Meejaam niminen yritys, Yritys järjesti mm. melontaretkiä turisteille läheisellä Ahja-joella. He myös järjestivät tarvittaessa turisteille ruokailupalveluita. He tuottivat melkein kaiken ruuan itse. Kasvattivat mm. kaiken lihan itse mm. naudat, lampaat, kanat ja ankat. Isäntä hoiti teurastukset itse ja tarvittaessa haki hirvenlihaa metsästä. Viljelyssä heillä oli heinää karjalle sekä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja niin avomaalla kuin kasvihuoneessa. Lisäksi heillä oli mehiläisiä tuottamassa hunajaa. Tilan alueella oli 24/7 auki oleva pieni itsepalvelumyymälä, jossa myytiin mm. hunajaa, heidän valmistamia lihasäilykkeitä sekä kotitekoisia pikkuleipiä. Tilaa isännöi Alar Susi vaimonsa Siretin ja kolmen laumanvartijakoiransa kanssa. Tilalla oli suomalaista kalustoa mm. uudehko Valtra traktori ja Hakki-pilke klapikone. Isäntä oli tyytyväinen suomalaiseen kalustoon.

Saavuttuamme paikalle ja tervehdittyämme isännän kävelimme katsomaan työmaatamme läheiseen metsään. Kohtasimme taimikon, josta valtaosa oli luontaisesti uudistettu ja reilu hehtaari istutettua mäntyä. Luontaisesti uudistetulla alueella oli koivua, leppää, haapaa sekä vähän tammea, metsälehmusta, vaahteraa, mäntyä ja kuusta, Eniten oli kuitenkin pajua ja tuomea, jotka piti  kaikki poistaa. Metsälehmus oli myös laji, jota ei pitänyt sääliä. Se on täällä lähes rikkaruohon arvostuksessa metsän kasvatuksessa. Männyn istutusalueella oli tuoreita hirven syöntijälkiä ehkä n. puolessa taimista. Isäntä sanoikin, että pitää suosia koivua kun nykyisin kirjanpainaja tappaa kuuset ja hirvet syö männyt. Koivut olivat saaneet olla rauhassa hirviltä.

Eikä sitten muuta kun raivaamaan. Sitä samaa hommaa teimmekin koko ensimmäisen viikon. Ensin oli poutaa, mutta keskiviikosta alkaen satoi joka päivä.

Tuosta se homma kohta lähtee käyntiin. Varusteet päälle ja sahat soimaan.

Tuosta pitäisi tehdä kaunis taimikko. Katsotaan mitä sieltä löytyy.

Raivaaja häipyy pöpelikköön. Bensaa palaa ja pajut, tuomet ym. saa kyytiä.

Jotain sieltä taitaa ruveta löytymään.......

Rupeaa näyttämään lehtipuuvaltaiselta sekametsältä. Raivaussahalla saa ihmeitä aikaan.

Viikonloppuna lauantaina teimme maakuntamatkaa ja kävimme katsomassa Viron suurinta puuta, kuningasmäntyä. Se ei ole korkein eikä paksuin, mutta tilavuudeltaan suurin ja n. 380 vuotta vanha. Männyn parkkipaikalla grillasimme lihaa ja makkaraa sekä söimme perunasalaattia. Kiersimme luontopolkua aarniometsässä, jossa ei kirves ole käynyt ainakaan sataan vuoteen. Metsässä paljon vanhoja lehtipuita sekä paljon lahopuuta niin pystyssä kuin maassa. Kotiin palatessamme kävimme tarkastamassa n. 700 vuotta vanhan tammen, joka on Viron paksuin puu.

Kuningasmänty, kuninkaan mänty, mäntyjen kuningas rakkaalla puulla on monta nimeä.

 Kohta saadaan makkaraa ja lihaa. Maistui kyllä metsäretkellä.

Tamme-Lauri tamm, Viron vanhin ja paksuin puu.

Sunnuntai-päivällä tehtiin retki Tarttoon. Käytiin kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka sisäosastot olivat pettymys. Kasvit aika huonossa kunnossa ja paljon tuholaisia. Ulkoalueet sen sijaan oli hyvässä kunnossa ja jos asuisi lähellä kannattaisi käydä eri vuodenaikoina. 

Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä Pahad poisid nimisessä ravintolassa ja ruoka oli vallan erinomaista.

Ruokailun jälkeen nautimme jälkiruokakahvit ja letut Crepp Kohvikissa. tämäkin osoittautui hyväksi kokemukseksi.

Piipahdimme vielä kansallismuseossa, mikä oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Räpinaan lähtiessä katsoimme ulkoa museon lähellä olevaa väärinpäin seisovaa taloa.

Toisella viikolla jatkoimme samaa hommaa kuin ensimmäiselläkin viikolla. Siirryimme männyn istutusalueelle, jossa oli tosi paljon tuoreita hirven syöntijälkiä männyn taimissa. Osasta mäntyjä hirvet oli syöneet männyn kuoret ympäri puun ja joissakin oli syöty vain toiselta laidalta. Männyt siitä kärsii ja todennäköisesti suuri osa niistä on menetetty. Työohjeen mukaan jätimme lähes kaikki hyvät koivut, lepät ja haavat kasvamaan. poistettiin pajut, tuomet ja huonot ja pienet muut puut. Taimikossa oli aika hyvin esim. koivuja. Todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua päälajeiksi tulevat koivu, leppä ja haapa. Männyistä varmaan joutuu poistamaan valtaosan.

Hirven syöntijälkiä männyssä. Näitä oli paikoin melkein kaikissa männyissä.

Raivattua männyn taimikkoa.

Tilalla oli tällainen 24/7 auki oleva itsepalvelumyymälä, jossa myytiin tilan tuotteita.

Torstaina, kun lähdimme tilalta viimeisen kerran saimme pienet muistamiset mukaamme. Oli mukavat pari viikkoa työskennellä tilalla. Hommat oli juuri metsurin perustyötä eli taimikonhoitoa raivaussahalla. Viimeistä iltaa Räpinassa juhlistimme käymällä Vohandu keller ravintolassa syömässä pitsat. Hyvät oli pitsat.

Perjantaina kotiin!!!!

Matkalla mukana : Denis, Joonas, Samu, Leena ja Jukka